Psykoosin alkua

Se on uskomatonta miten tarkat muistiinpanot itseltäni löytyy. Niillä muistiinpanoilla saan sen kaksiviikkoa kiinni. Tiedän mitä on tapahtunut en vain itse sitä muista.

LA 28.10.17 Heräsin 7:30. Piirtelin Piilopaikasta pohjapiirrustusta. Kaikki perustuu pohjapiirrustuksiin. Niistä lähti sekoamiseni. Ovella kävi joku firma kyselemässä vanhempia (hah!) ja ojensi mulle kortin jossa oli prepaid numero. Ajattelin sen kortin olevan reitti Arnon luo. Tahdoin kovasti häneltä suosituksia tulevaa työtäni varten. En ole sellaisia vieläkään saanut ja tuskin tulen saamaankaan kaiken sekoiluni jälkeen. Lähetin Arnolle yhteensä 1095 tekstiviestiä enkä oikeastaan ikinä saanut niihin vastausta.
Tänä päivänä soitin äidilleni ja puhuimme pitkään Piilopaikasta. Suunnittelin kauppaan lähtöä ja kirjoitin elämäni ensimmäisen kauppalapun. Täytyi muistaa ostaa klemmareita kalenteri- ja vihkosotkuni järjestämiseen. Mutta en jaksanut lähteä niiden takia minnekään joten kävin vain lähikaupassa. Muistivihkoni sivuilta löytyy vielä kyseinen kauppalappu. Myös P alkaa olla mukana taas tässäkin tarinassa omien muistilappujeni turvin. Hän on eräs työkaverini... lähestulkoon esimies mutta silti mulle "pelkkä" työkaveri. Tai oli. En ole siellä ollut töissä enää vähään aikaan. Jouduinhan sairaalaan. Multa löytyy myös muistilappu jossa lukee: "Olemme äidin kanssa pienellä kävelyllä. Palaamme kohta". Länttäsin sen oveen, kun lähdimme Sissin kanssa lenkille. Jos joku tulee kahville ja esittämään suruvalitteluja. Kun äitini lähti pois niiin hän meni taksilla juna-asemalle. Taksikuski oli mieheni isän serkku ja tunsi hyvin mieheni. Hän kysyikin tullessaan: "Vetääkö miehesi vielä sikeitä?" Menin ihan lukkoon enkä osannut vastata mitään. Äitini oli sitten matkan aikana kertonut hälle ettei miestäni enää ole ja omaiset vastaavat kysymyksiin. Onneksi olen päässyt nyt pois siitä kyselytulvasta mikä sekoitti mun pään.

Kävin kuitenkin kaupoissa ostamassa talvityöhanskat, vihko- ja kalenterikrääsää mutta unohdin klemmarit. Suomalaisesta ensi vuodelle vuosikalenteri. Sen saa kohta ottaa käyttöön. Kaupoissa oli ihana palvelu, ainakin siltä tuntui, kun minä saatoin jäädä yhtäkkiä vain paikoilleni tuijottamaan... saatoin unohtaa itseni ja sen missä olen. Kun kävin lähikaupassamme niin jäin kassalle ihmettelemään unohtaen itseni ja havahduin vasta sitten, kun myyjä tuli paikalle ja katsoi mua "kieroon". Itseltä pääsi nauru siinä vaiheessa.
Aloin olla väsynyt. Liian väsynyt nukkuakseni.

Kotiin tullessa järjestelin vihot ja kalenterit ja muistilaput ja sain ne aikajärjestykseen. Aikaa vierähti pari tuntia.
Soitin appiukolle E:n tulosta - rankka puhelu. Appiukko luuli, että järjestämme E:n kanssa isot bileet. Tahdoin lyödä appiukkoani ihan huolella. Puhelu päättyi siihen, että huusin appiukolle: "Sulla on siellä vaimosi, mulla ei ole täällä ketään!" ja löin luurin kiinni.
Soitin mieheni parhaalle ystävälle J:lle ja informoin hautajaisista. J oli yksi arkun kantajista.

Tänä päivänä aloin funtsimaan, että äidistäni on tullut mun lähiomainen. Hän on kulkenut matkassani sen alusta lähtien. Apukeittiön lattialta. En voi häntä ikinä kiittää tarpeeksi siitä kaikesta mitä hän on vuokseni tehnyt.
Suunnittelin tässä vaiheessa äitini kanssa Piilopaikassa asumista. Juttelimme pitkään - onhan täällä kantovesi ja ulkohuussi. Lämpöä kuitenkin piisaa kunhan itse lämmittää. Takka on varaava ja nytkin sisällä on lämmintä 21. Tarvitsin juuri tällaista asumismuotoa missä saan vain olla ja puuhailla. Mökin vuokraaminenkin alkoi olla varmaa. Kun juttelin tulevan vuokraisännän kanssa puhelimessa niin saunaan vilahti "musta kissa". Sytytin uudelleen ja kävin saunassa. Unohdin lasin ja tupakat keittiöön ja menin takapihalle "välisauhuille". Silloinen naapurini Y tuli juuri koirien kanssa iltalenkiltä ja huusi aidan yli: "Miten sä Marya voit?"  Vastasin totuudenmukaisesti: "Saunon". Hän kysyi olenko muistanut syödä. No, en ollut en.
Y tuli kylään ja oli ensimmäinen "ulkopuolinen" jolle kerroin siitä viikosta. Emme jutelleet perinnöstä emmekä laskuista eikä mistään "semmosesta" - poika sen koko talon perii. Y:n kaltaisia naapureita Suomi tarvitsisi enemmän vaikka osaltaan Y osaa olla myös hyvin ärsyttävä.
Saunoin loppuun eli kävin suihkussa. Pyykit olin jo ehtinyt laittaa kuivumaan ja tarkistaa hanan, että se oli kiinni. Äitini kanssa vielä puhelimessa suunnittelin lisää Piilopaikka- asumistani ja laskin paljonko vuokra tulee olemaan vuodessa ja mihin mulla ylipäätään on varaa.
Isäni oli soittanut, kun olin saunassa ja soitin hänelle takaisin klo 22. Täytyi myös isälleni kertoa tulevaisuuden suunnitelmista - hän oli hankkimassa mulle nykyistä autoani.
Kerroin äidilleni myös yhdestä toisesta työkaveristani K:sta. Miten töissä ollessa perjantaina tulla tupsahdin takakautta toimistoon huutaen, keskelle asiakkaita: "Kuka teistä on K?" Kaksi sekuntia siitä niin sain vastaukseksi: "Minä". Asiakas tiskillä huomasi tilanteen koomisuuden ja sesonkityön kiireen ja alkoi tirskumaan. Minä huomasin siinä vaiheessa saman ja aloin minäkin hihittämään. K huomasi, että minä en meinannut enää naurultani pysyä kasassa ja otti ns. "tilanteen haltuun". En muistanut kiittää häntä. Arno on ehkä muistanut kiittää häntä puolestani.

Sissille ruokaa. Vihon kautta nukkumaan. Yksi päivä pulkassa taas.