Back to the hospital...

Lomat lusittu niin sanoakseni. Sairaalassa takaisin. En vielä tiedä vituttaako vai naurattaako vai itkettääkö..

Palatakseni mieheeni, puolisooni, elämäni "monitoimimieheen"... Meillä oli tapana silloin tällöin ottaa muutama "rentouttava" aina työpäivien jälkeen. 2-4, ei sen enempää. Se ei ollut meille mikään ongelma ikinä eikä sitä katsottu ns. "pahalla" ikinä.
Kesä kuitenkin oli ja meni ja se on tiettävästi duunarin elämässä sitä "kosteaa aikaa".
Sitä surullista viikkoa edeltävänä viikonloppuna Hän lopetti sen "tissuttamisen" kuin seinään. Koko meidän lähiomaisten joukko on aika varmoja siitä, että kyseessä oli delikka, eli delirium eli rumasti sanottuna juoppohulluus. Sitä ei voi varmaksi sanoa kukaan. Mutta ne harhat ja pelkotilat delikassa alkaa vasta muutaman päivän tissuttelun lopettamisen jälkeen ja siinä meni n. 4 päivää lopettamisesta milloin ne harhat ja pelot olivat kaikista vahvimmillaan. Hän pelkäsi omaa firmaansa - työelämää - se oli hänen pelkonsa ja harhansa, että firma kuuntelee häntä salaa, seuraa häntä digitaalisesti jne jne... mikään niistä harhoista ja peloista ei ollut itsetuhoisia.... kukaan ei osannut aavistaa... ja sitten, kun osasimme niin oli jo liian myöhäistä....

Ennen sitä alkavaa viikkoa viikonloppu oli normaali. Mieheni teki minulle jopa jalkahoidon. Kaikki alkoi sunnuntaista, kun mies tietokoneella kirjoitti sitä irtisanomisilmoitusta. Siitä alkoi levottomuus jota edes minä en osannut "diagnosoida".... Hän oli totaalisen burn out. Niin burn out kuin vain ihminen voi olla mutta niin totaalisen tunnollinen duunari, että töissä ollaan ja töihin mennään jotta saa talon maksettua ja laskut maksettua. Edes minä en huomannut hänen loppuunpalamista - edes minä, hänen läheisin ihminen. Hän oli ja eli niinkuin aina - paitsi ne viimeiset 4 päivää jolloin hain hänen siskoltaan apua.

Kun maanantaina huomasin ettei kaikki ole ihan ok.... hän pelkäsi myös lastensuojelua maaanantai iltana. Että hänen firmansa tekee lastensuojeluilmoituksen. Jostain syystä, jos hän irtisanoutuu. Hän pelkäsi myös, että firma pakottaa hänet allekirjoittamaan jonkun "olen saanut varoituksen alkoholin käytöstä" - lapun vaikka mitään todellisuuspohjaahan noilla ei ole. Hän ei IKINÄ ollut humalassa töissä, ei edes krapulassa. Mutta jostain syystä hän pelkäsi tällaisia asioita maanantaina ja tiistaina. Maanantaina Hän tosiaan sanoi, että "firma juonittelee häntä vastaan". Mutta vasta keskiviikkona sain hänet puhumaan enemmän....
Selitin hänelle maanantain ja tiistain järkitasolla miten mikään niistä ei ole totta. Perustelin ja Hän kuuunteli mua. Hän rauhoittui. Kerroin, että ihminen VOI SANOA ITSENSÄ IRTI TÖISTÄ IHAN MILLOIN HALUAA eikä firmalla ole siihen mitään "nokan koputtamista".

Isoja muutoksia Hänellä.

Niin myös minulla.
NYT.