Torstai...

... oli se pahin päivä mieheni harhojen ja pelkojen kanssa.
Kun hän tuli töistä neljän pintaan hän oli todella ahdistunut ja levoton. Hän ramppasi edes takaisin etupihalla ja takapihalla - odotti sitä "kotietsintää" joka hänen mielestään saattoi alkaa koska vain ja kaikki "merkit" siitä olivat kuulemma varmistettu. Merkeillä hän tarkoitti "kameroita" ja joka ikistä vastaantulevaa autoa joka hänen mielestään ja harhoissaan oli siivilipoliiseja.
Mies ei vaihtanut töiden jälkeen kotivaatteita niinkuin yleensä vaan oli koko ajan "valmiudessa" kotietsinnän pelossa. Hän oli varma, että nyt, kun hän oli kertonut mulle niin paljon asioita niin kotietsintä alkaa illalla.
Illalla istuimme minun "mökömökö" - huoneessa (mun huone = meidän "ylimääräinen huone" jossa tein paljon käsitöitä") ja miehen mielestä kotietsintä alkaa 10 minuutin päästä. Istuimme sen 10 min siinä ja minä rauhallisesti selitän koko ajan, että kulta, kun meille ei ole tulossa kotietsintää tänäänkään... Kun 10 minuuttia oli kulunut niin mies oli varma, että hän on tulkinnut "merkit" väärin ja täytyy odottaa vielä toiset 10 minuuttia. No, me odotimme minä jo itkua niellen, kun olin niin huolissani puolisostani eikä hän vieläkään suostunut lähtemään kanssani työterveyteen, koska miehen mielestä työt piti hoitaa jotta saa laskut maksettua. Niin tunnollinen ja vastuuntuntoinen hän oli. Mutta niin totaalisen burn out jota meistä ei huomannut kukaan, en minä, ei kukaan kavereista, ei sukulaisista.... Mutta mitään itsetuhoisuutta ei ollut vieläkään havaittavissa. Eikä minkäänlaista aggressivisuutta minua tai muita kohtaan. Vain harhoja ja pelkoja jotka liittyivät vain ja ainoastaan hänen firmaansa.

Jossain välissä istuimme etupihalla tupakalla ja mies alkoi hokemaan sanaa "maanjäristys". No minä tietysti kysyin jo siinä vaiheessa: "Mikä vitun maanjäristys?" Se oli kuulemma sana jolla hän ottaa "viestejä" vastaan mutta ei suostunut mulle kertomaan mitä viestejä. Mutta ne liittyivät siihen hänen kotietsintä - pelkoonsa. Siinä vaiheessa minä aloin jo vähän suuttumaan. Aloin provosoida vähän ja hokea sanaa "maanjäristys" ääneen.... maanjäristys, maanjäristys, maanjäristys.... Silloin mieheni alkoi suuttumaan minulle ja sanoi: "ÄLÄ SANO SITÄ SANAA, KUN ET TIEDÄ MITÄ SE TARKOITTAA !!!" Lopetin siihen, koska huomasin, että mies oli ihan tosissaan. Ja samalla pidättelin kyyneleitä, koska en enää tiennyt mitä tehdä.
Illalla/alkuyöstä joutui taas lähtemään töihin. Eli hän oli 3vrk:n aikana nukkunut max 12h mikä oli osaltaan syy harhoihin ja pelkoihin. Kun hän ei saanut nukkua työnsä vuoksi. Mutta torstai oli se ilta/yö, kun mies ei enää harhojensa takia pystynyt menemään töihin. Hän kyllä lähti ja lähtiessään kuiskasi mulle: "soita heti, jos joku tulee". Tässä vaiheessa laitoin pitkän tekstiviestin hänen siskolleen ja pyysin apua. En enää tiennyt mitä tehdä ja mistä löytää miehelleni apua. Sovimme S:n kanssa treffit perjantaiksi eli seuraavaksi päiväksi ja S otti asiani tosissaan - ehkä kuitenkin vähän epäillen, koska .... minun mies.... ei ikinä olisi uskonut .... kukaan meistä.... en edes minä...

Mutta mies ei enää torstaina pystynyt lähtemään töihin. Hän lähti mutta palasi 15 minuutin jälkeen takaisin kotiin ja sanoi taas, että merkit ja kamerat ja siviilikytät tulevat ihan niillä minuuteilla. Saan kuitenkin puhuttua hänet lähtemään takaisin töihin, koska yöllä täytyy olla tunnissa perillä.... hän ns. "päivysti" sen viikon. Mutta ei hän pystynyt enää lähtemään. Olin jo sängyssä nukkumassa mutta kuulin miten etuovi kävi viiden minuutin välein... Mies tuli nukkumaan noin 20min päästä ja kertoi, että sai puhuttua itsensä ns. "lepoajalle". Minä huokaisin helpotuksesta. Nyt mies saa nukkua edes noin 7h putkeen, koska klo 7 alkaa taas ns. normaali työpäivä.
Miehelle oli jostain syystä tärkeää pitää pojan huoneessa valot päällä. En tiedä miksi. Pelkäsi kai sitä lastensuojeluakin vielä firmansa kautta. Telkkaria hän piti kiinni vaikka meillä yleensä aina iltaisin oli telkkari päällä - katsoi sitä kukaan tai ei. Yleensä mies rentoutui sohvalla telkkaria katsellen mutta nyt ei puhettakaan siitä.

Mies nukkui n. 6-7h kunnes perjantai aamuna klo 7 hänen tuuraaja soittaa ja kysyy perjantaista eli seuraavasta päivästä.
Ja minä lähdin tapaamaan mieheni siskoa. Mutta se on perjantain tarina se.
Olin huolesta sairas.

Niinkuin äitini oli minun puolesta kuukausi sitten ja soitti noin 400km päästä minulle ambulanssin.